Proppautumista, osa I

Tunnustan ja myönnän, että suhtaudun intohimolla proppaamiseen. Minusta vain on niin mukavaa etsiä hahmolle vaatteita tai muita esineitä ja suunnitella kaikkia pieniäkin juttuja. En ole aivan varma, näkyykö se aina sitten lopullisessa proppauksessani, mutta silloin tällöin olen saanut ihan positiivistakin palautetta propeistani.

Ilokseni (ja ehkä jonkun toisenkin iloksi) ajattelin käydä läpi joitakin proppauksiani. Ehkä niistä joku saa revittyä irti ideoita tai ainakin hupia.

Neiti Margareth Harris
Vanhoillinen ja tiukkapipoinen 57-vuotias puheopin opettaja oli ensimmäiseksi propattavaksi mukavan haastava hahmo. Minä en tokikaan tyytynyt vain pelkkien vaatteiden hankkimiseen, vaan myös koetin parhaani mukaan vanhentaa itseäni lähes 40 vuotta. Apuna operaatiossa olivat ihan perusmeikkipussin sisältö.

Iholle levitettiin reilu kerros hiukan liian vaaleaa meikkivoidetta. Ihosta tulee siten vanhemman näköinen ja mahdolliset juonteet ja rypyt korostuvat. Päälle vielä hiukan puuteria viimeistelemään vanha iho ja hillitsemään kiiltoa (vanhat tädithän eivät tunnetusti omista toimivia talirauhasia = ei kiiltoa). Ihon peittelyoperaation yhteydessä värjäsin kulmakarvojanikin vaaleammiksi, jotta sitten saatoin piirtää tilalle hiukan kaarevammat (ja siten julmemmat) kulmakarvat. Ilme on hauskasti kestokettuuntunut.

Piirtelin itselleni ruskean, terävän kajalkynän kanssa ryppyjä ja juonteita. Irvistelin peilin edessä ja hain omia, luonnollisia ilmejuonteita ja niiden pohjalta vetelin kevyesti kajalilla. Kajalilla tulee myös mukavan kestävä lopputulos. Ryppyjä tuli silmänympärysalueelle (samalla tuli hiukan vedettyä kajalia silmän ulkonurkkaan alaluomelle luomaan vaikutelmaa "alaspäin valuvasta silmästä" = yleinen oire vanhentuessa, että paikat valuu alaspäin), otsaan, kulmien väliin ja nenänpieliin. Taisinpa vahvistaa myös leukani juonnetta, jotta leuka näyttäisi enemmän ulostyöntyvältä ja kireämmältä. Kasvojen epämukavuus kun sopii Harrisiin kuin nenä nassuun.

Loppusilauksena vielä varjostuksia poskipunan ja ruskean luomivärin avulla. Silmäluomella painopiste pidettiin ulkonurkassa lisäämään vaikutelmaa alas valahtaneesta luomesta. Poskiin poskiluun alle reipas tujaus poskipunaa (niinhän ne vanhat tädit aina laittaa) ja neutraalihkoa, hiukan punertavaa huulipunaa. Harrishan ei mitään syntisen punaista käytä! ;)

Hiukset kiedoin tiukalle nutturalle niskaan. Nutturaa sitten pelissä kommentoitiin mm. sanoin "ihan kuin pieni eläin". Helmikorut niskaan ja se on siinä.

Vaatteet Harrisille löytyivät UFFilta. Ruskea jakku maksoi muutaman euron muistaakseni ja ruudullinen tweediä tai flanellia oleva ruskean sävyinen hame taisi irrota eurolla. Kotoa löysin arkiston kätköistä paksut, ruskeat ja pienellä mustalla neuloskuviolla koristellut sukkahousut sekä siskolta lainatut Biancon kengät, joista oikeastaan koko Harrisin eleganssin luominen lähti. Nahkainen salkku löytyi perheen kätköistä unohdettujen tavaroiden hautausmaalta eli kellarista.
(Oheinen kuva Harrisista on peräisin Idan kamerasta pelistämme tammikuulta. Harris on juuri joutunut kepposen uhriksi: nurkassa oli tekokakki.)
Näin oli ensimmäinen proppaukseni valmis.

Ja seuraavassa osassa jatkamme sarjaamme proppautumisesta. Mukana tuolloin mm. Ronny Goldberg ja kumppanit.